TUNTEILLA JOHTAMISEN TAITO - HÖMPPÄÄ VAI UUDEN AJAN JOHTAMISTA?

Johtaminen ja tunteet – miten mielenkiintoinen käsitepari. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, ollaanko nyt astumassa uuteen johtajuuteen, joka haluaa nähdä ja hahmottaa yksilötyöntekijät kokonaisina ihmisinä. Johtamisen tutkimus on edennyt aikojen saatossa teknisestä ajattelusta (ihminen on kone) ihmiskeskeiseen ajatteluun (ihminen ja tunteet, motivaatio, työhyvinvointi, työnimu jne.). Motivaatioteorioiden kehittyminen on hyvä esimerkki tieteen edistymisestä ihmistutkimuksen kentällä. Väitöskirjatutkimuksessani olen tutkinut johtajatarinoita menestyneissä perheyrityksissä. Minut yllätti se, miten paljon erilaisia tunteita tarinoista saatoin löytää. 

Tällä hetkellä tutkin juuri omistajajohtajien osa-aluetta aineistosta. Monia tunteita kuvattiin osana perheyrittäjän arkea; tunteita lapsuudesta yrittäjäperheessä, tunteita sukupolvenvaihdoksesta yrityksessä, tunteita perheenjäsenten kanssa työskennellessä, tunteita oman paikan löytymisestä tai oman vajavaisuuden hyväksymisestä. Tajusin vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä: tunteet eivät ole yksiselitteinen tutkimusaihe. Saatikka kokemus? Miten kokemusta voi tutkia? Muuttaako aika kokemusta ja millä tavalla? Onko kokemus sama asia kuin tunne? Jos onkin kokenut jonkin asian hankalana menneisyydessä, onko se sama asia kuin tuntea tilanne hankalana nyt? Voiko asioista kertoa tänään vailla tunnetta, vaikka ne tapahtumahetkellä olisivatkin herättäneet monenlaisia tunteita? Ovatko erikseen niin sanotut tunneihmiset, jotka menevät johtamisessakin tunne edellä eri asioihin? Nämä kaikki vaikuttavat tutkijan taipaleella olevilta perustavilta (mutta ei helpoilta) kysymyksiltä. 

Osan perheyritysten johtajien tunnekokemuksista nimesin särön kokemuksiksi Anita Malisen väitöskirjan pohjalta (vrt. disjuncture). https://www.kaleva.fi/…/aikuinen-tarvitsee…/741265/. 

Särön käsite liittyy muun muassa kokemuksellisen oppimisen teoriaan ja siihen ajatukseen, että oppiaksemme on synnyttävä jonkinlainen puutos tai vajavaisuus tiedoissamme. Särö saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun omat ajatustottumukset törmäävät johonkin yllättävään. Johtajan polulla tapahtuneet erilaiset kriittiset tekijät (jotka herättivät tunteita tai säröjä), saattoivat liittyä esimerkiksi toimintaympäristöön, johtajan persoonaan tai muihin ihmisiin. On mielenkiintoista nähdä, millaisia kriittisiä tekijöitä johtajien polulta löytyy. Analyysini on siis hyvässä käynnissä ja artikkeli aiheesta tutkimuksen alla. 

Nordic Business Forumin 2018 puhujana ollut professori Gary Hamel https://www.nbforum.com/nbf2018/speakers/gary-hamel/ toi syksyn foorumin esityksessään esille työelämässä käynnissä olevan seuraavan arvomuutoksen. 

•Value - Joy

• Quality - Truth

• Growth - Honor

• Leadership - Fidelity

• Differentiation - Equality

• Excellence - Wisdom

• Superiority - Beauty 

• Service - Justice

• Focus - Love 

Mitä tapahtuu työyhteisöissä, joita johdetaan tunteella? Onko joissakin yrityksissä edistysaskel ylipäätään tunnistaa tunteet? Mitä se vaatii johtajan omalta itsetuntemukselta, huomioida tunteet, omat ja toisten? Miten tunteita pitäisi käsitellä työpaikoilla niin, että se hyödyttäisi kaikkia osapuolia? Millainen vaikutus tunteilla on organisaatiokulttuuriin ja johtamisilmapiiriin? 

Pitkään ammattikorkeakouluympäristössä opinto-ohjaajana toimittuani huomasin, että myöskään opiskelu ei ole erillinen osa opiskelijan elämää. Muussa elämässä vaikuttavat tapahtumat ja tilanteet vaikuttavat usein myös opintoihin tai niiden edistymiseen. Olisiko sitten työ erillinen osa ihmisen tai työntekijän muuta elämää? Jos elämässä on vaikeita asioita, olisiko avoimuus niistä tarpeen myös oman esimiehen kanssa? Voisiko empatia tai ymmärrys esimiehenkin taholta auttaa työntekijää jaksamaan työssään, esimerkiksi vaikean vaiheen lävitse? Olisiko tunteilla johtamisessa vielä enemmän käyttöä? Mitä se voisi saada aikaan, jos tunteita tai tunteilla johdettaisiin? Lisäisikö se työntekijän tunnetta vaihtoehdoista, arvostuksesta, kuulluksi tulemisesta ja antaisi työntekoon positiivisen vireen? Millä tavalla tunteet olisi hyvä olla mukana johtamiskoulutuksessa? 

Miltä johtamisen meissä olisi hyvä tuntua?

Heli Kurikkala

Väitöskirjatutkija, työnohjaaja